paahtoleipää ja jälkiruokaherkkuja

Leikkikeittiömme kaipasi suolaista vahvistusta ja ystäväni poika paahtimeensa leipiä. Hänen leipiinsä laitoin hiukan paahtojälkiäkin. Mutta siis vaaleanruskeasta joustofroteesta, olkatoppauksista ja hitusista okran väristä maalia syntyi syötävän näköisiä paahtoleipiä.

Ompelin ensin joustofroteesta pyöreäpäisen pussin saumurilla. Sitten aina yhdestä olkatoppauksesta saumurilla kaksi pyöreäpäistä sisusta. Yksi sisus leipäpussin sisään ja leivän alaosan ompelin käsin pienin pistoin kiinni. Lisäksi kiersin pienin pistoin saumoja myöten koko leivän ja kiinnitin sisustoppauksen pussiin. Lopuksi hituset maalia leivän kuoreksi. Aika vaaleaa (ja kotioloissa meillä harvemmin oikeasti ruokapöydässä), mutta leikkeihin sopii kyllä. Haaveissa myös rukiisten leipien tekeminen ja ruskeaa maalia sekoitinkin jo valmiiksi punaisesta ja vihreästä.

Jälkiruokapuoltakin tuli vahvistettua. Pullonkorkin päälle tehtyjä leivoksia kahta eri mallia ja raitatikareita. njam.

tyynyliinasta mekko

Näin kirppiksellä tyynyliinan, joka huusi; haluan Suvin mekoksi. Ostin sen. Ensin leikkasin päädyn irti ja käänsin sauman, sen ainoan taakse keskelle.

Ratkoin takasaumaa hiukan. Leikkasin pääntien ja kädentiet. Tässä kohta olisi ollut järkevää kaventaa mekkoa hiukan a-linjaiseksi, mutta unohdin sen.

Kanttasin pääntiet laatikosta löytyneellä kanttinauhalla ja kääsin tyynyliinan sauman taitteet takaisin. Sovituksen yhteydessä huomasin, että mekko on liian leveä ja kavensin sen a-linjaiseksi. Pistin niskaan yhden nepin ja valmista tuli. Silitys ennen kuvausta olisi voinut olla paikallaan.

Mekosta tuli sopivan väljä näille helteille ja toimii varmaan myöhemmin tunikana trikoopaidan ja pöksyjen kanssa. Kuvassa onnellinen mekonkäyttäjä.

leikkijätskiä ja kestohedelmäpusseja

Jotakin uutta leikkiherkkua sain myös ideoitua. Ja kun aloitin, näitä syntyikin sitten parikymmentä! (Kuvassa vain edustusjoukko eri mauista.) Mehujääpuikkoja ja aiemmin ideoituja suklaajätskipuikkoja. Pääsivätpä herneetkin poseeraamaan uudelleen.

Ihan aikuisten oikeaan käyttöön ompelin vanhoista verhoista kestohedelmäpusseja. Tietämättömällä valaistuksen sana; näissä voi punnita hedelmiä kaupassa eikä tarvitse kantaa enää kotiin ylimääräisiä muovipusseja. Kaupan kassat poikkeuksetta ottavat nämä pussukat hedelmineen hyväntuulisesti vastaan.

Erotuksena aiempiin ommeltuihin satseihin näissä uutena innovaationa neppikiinnitys ja pul-palanen pienentämässä suuaukkoja ja paikkana, johon voi tarvittaessa hintalapun kiinnittää. Toimivat hyvin käytössä ja ovat ilo silmälle! Ja kun alkuun pääsin, näitä syntyi sekä omaan että muutaman ystävän ilahduttamiseen.

herneitä

Olen taas saanut tilkkukasaani askeleen pienemmäksi. Miäs tosin totesi, että tekemällä jotakin suurempaa kangasjemma hupenisi vauhdikkaammin. Näiden pienien töiden tekeminen vaan on niin mukavaa - ja on ihana tunne saada jotain valmiiksi. Ja näiden pikkutöiden avulla tulee palkituksi monen monta kertaa lyhyen ajan sisällä :) .

Joku kysyi minulta, miten herneitä tehdään. Tässä lyhyt ohje. hanki seuraavanlaisia tarvikkeita:

Ompele ensin herneenpalon selkään taite pienillä etupistoilla. Ompele senjälkeen palkoa kiinni toisesta päästä ja sitten ompele herneet palon sisälle taitteen syliin. Ompele sitten palkoa kiinni hiukan toisesta reunasta. Viimeistele nepparilla. tällaiset saat aikaan:

Unipussin käyttäjä

Unipussi pääsi perille käyttäjälleen.  Ihana, että oikeesti toimii ja on sopivan kokoinen - ja katsokaa miten suloinen käyttäjä! Näin näitä valmiiksi saatuja juttuja pitäisi kuvata - aktiivikäytössään :) . Kiitos kuvasta, ystäväni.

mansikoita ja kauniita unia

Olen osallistunut nettipalstallani kangasvarastojen käyttöprojektiin. Tarkoitus olisi saada jemmat tyhjenemään kauniiksi käsitöiksi muuntamalla. Aiemmin keväällä sain ISOn lahjoituksen kankaita ja olen luvannut vastalahjaksi tehdä jotakin myytävää hyväntekeväisyyteen. Ensimmäisessä satsissa käytin kaiken punaisen velourini, osan punaisesta trikoosta, paloja villakangasta ja sain aikaan montakourallista mansikoita ja kirsikkatomaatteja.

Toisella nettipalstalla osallistuin myös vaihtoon.

Lupasin ommella unipussin ystävälleni ja vastalahjaksi minä saan hänelle tarpeettoman JUJU-kirjan. Minä ainakin voitin tässä kaupassa. Ja jos hyvin käy, ystäväni kokee samoin... unipussi on valmiina tuossa lattialla ja lähtee huomenna postiin, joten tarina on tältä osin vielä kesken.

Unipussi on ommeltu noin 80cm koossa ja se on kaksikertaista trikoota, jotta sain mahdollisesti painavat saumat piiloon. Ainoa näkyvä sauma näkyy harmittavasti juuri kuvassa - vetskarin toinen kiinnitysommel. Mittasin kotoa löytyneen 80cm yöpuvun avulla, että sellaisen käyttäjä mahtuu pussiin nukkumaan! Kaavoja ei ollut, oli vain malliyöpuku, rikkinäisestä kassista purettu ehjä vetskari (pisin minkä löysin kotoa), ja neppejä. Niistä rakentui käyttökelpoisen oloinen uniussi. Ystäväni toivoi äitiyspakkauksen pussin mallista, ja tämä on lähinnä sellainen, jonka sain aikaan.

Ja toisin kuin kuvista voisi luulla, kangas ei kierrä. Unipussi vaan poseeraa hiukan huolimattoman oloisesti.

kangasherkkuja

Nettipalstallani osallistuin leikkiruokavaihtoon. Se tarkoittaa sitä, että tein 8 samanlaista leikkiruokaa, lähetin vaihdon emännälle ja saan palautuskuoressa 8 erilaista leikkiruokaa itselleni. Tämän leikkiruokavaihdon teemana oli kahvipöydän herkut. Minä päädyin karjalanpiirakoihin. Odottelen, mitä kaikkia herkkuja leikkikeittöömme ilmestyykään?!

Ja kun alkuun pääsin, niin innostuin tekemään muutakin. Pieni veljentyttöni saa kolmivuotissynttärilahjaksi karjalanpiirakoiden lisäksi ainakin bebe-leivoksia ja eskimo-jätskejä. Harkinnassa ovat myös juustosiivut, voileivät, herneet yms. Synttäreihin on kuitenkin vielä viikko aikaa.

Bebe-leivokset tein niin, että leikkasin kaksinkertaisesta lakanakankaasta pyörylän, harsin sen ympäri ja kiristin pienen metallikannen päälle. Solmittu mytty jäi kannen "sisään". Päälliscollegekankaan kiristin samalla tavoin pienen tikkipeiton palan ympärille. Ompelin muutaman helmen nompparelliksia ja pienin pistoin ompelin kuorrutteen keksipohjan päälle. Tuli aika syötävän herkullinen. Mitään mallia ja kaavaa minulla ei ole, joten jokainen karjalanpiirakka rypytyksineen on uniikki ja sama päätee konditoriatuotteisiin.

Olisitko sinä ison beigen lakanan antanut ystäväni arvannut, mitä siitä tulee? ja mitä siitä vielä ehtii tulla, kun sitä on reilusti jäljellä :) .